Omenainen kastekakku

Tässäpä on nyt se lopputulos, johon sokerilehdet päätyivät. Eli pienen pojan ristiäiskakkuun! Enpä ole muuten aikaisemmin käyttänyt omenaa kakkujeni täytteenä, mutta nyt piti kokeilla, kun se tuntui sopivan niin hyvin tilauskakun toivottuihin värisävyihin.

Kakun pohja on tavallinen vaalea sokerikakkupohja. Täytteenä on omenasoseen lisäksi valkosuklaavaahtoa, sekä "sitrusvaahtoa". Lainausmerkit siitä syystä, että sitrusvaahto tarkoittaa tässä tapauksessa vain sitruuna-aromilla maustettua kermavaahtoa, jossa oli myös aavistus omenaa seassa.

Sekoitin keskenään omenasosetta sekä omenahilloa. Sose yksinään oli aika laimean makuinen ja hillo sellaisenaan olisi ollut liian makea. Näitä yhdistelemällä tuli hyvä lopputulos!

Sokerilehtien alle kaulin ohuen kerroksen sokerimassaa. Ja sokerimassan alla täytyy tietysti olla myös kostukekerros, joka oli tällä kertaa samaa kuin kakun täyte. Jos sokerimassan länttää suoraan kakkupohjan päälle, se todennäköisesti kuivahtaa ikävän koppuraksi.

Päivänsankarin nimen kirjoitin kakun päälle ennen kermapursotusten tekoa. Se on sen verran tarkaa puuhaa ja aina joskus käsi tekee pienen virheliikeen ja silloin olisi kermat lintassa. 

Sokerilehdet

Kaupan hyllyltä löytyvät koristelehdet ovat mielestäni aika pliisun näköisiä ja kaikkea muuta kuin aidon oloisia. Niinpä päädyin tekemään tilattuun kakkuun koristelehdet itse.

Värjää sokerimassa haluamasi väriseksi nestemäisillä väreillä tai pastaväreillä. Värjäyksestä löytyy lisää postauksesta Sokerikukkatehdas.

Kaulitse sokerimassa tomusokeria apuna käyttäen. Tarkista, että levy irtoaa hyvin pöydän pinnasta.

Lehden muotteja löytyy ulkoilmasta lähes loputon valikoima. Pese ja kuivaa lehdet ennen käyttöä. Mitä syvemmät uurteet lehdessä on, sitä paremman näköinen jälki. Paina lehti joka puolelta kiinni sokerimassaan. Jos levyä ei ole kaulittu liian ohueksi, voi lehtikuvion painaa sokerimassaan melko voimakkaasti.

Nosta lehti irti massasta ja leikkaa sokerilehti irti veitsellä.

Laita sokerilehti kuivumaan folion päälle ja lisää alle pieniä folion palasia, jotta lehti kuivuu kauniiseen muotoon.

Tässä pieni kurkistus siihen lopputulokseen, johon nämä sokerilehdet päätyivät. ;)

Omena-karamellipiiras

Voin todeta kaikella pohojalaasella vaatimattomuudella, jotta tämän on maailman parhaan omppupiirakan resepti! Olen tehnyt tätä jo useampana syksynä ja joka kerta hionut ohjetta vielä eteenpäin. Tämän piiraan juju piilee fariinisokerissa.

Piiraan pohjan voi ostaa valmiina kaupasta tai tehdä itse yhden annoksen murotaikinaa.

Täyte:

1 prk mascarpone-juustoa

2tl vaniljasokeria

1 pieni purkki creme fraichea

1 dl fariinisokeria

3-4 omenaa

Koristelu:

2dl vispikermaa

1tl kanelia

2 rkl hienoasokeria

1 rkl fariinisokeria

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina ohuelti sen pohjalle sekä reunoille. Sekoita vaniljasokeri mascarponejuustoon ja lisää joukkoon creme fraiche sekä fariinisokeri. Kuori omenat ja leikkaa ne kuutioiksi. Laita siiten omenat tasaisesti piirakkataikinan päälle. Ihan ohutkin kerros riittää. Jos omenoita haluaa laittaa enemmän, kannattaa myös täyte tehdä puolitoistakertaisena. Omenakuutioiden päälle voi ripotella hieman fariinisokeria.

Kaada täyte omenoiden päälle ja levitä tasaiseksi. Jos tykkää oikein karamellisesta mausta, voi myös täytteen päälle ripotella fariinisokeria. Jos taas haluaa kirpeämmän piiraan, voi kaikki ripottelut jättää väliin. ;)

Paista omenapiirasta uunin keskitasolla 200:ssa asteessa noin puoli tuntia. Ja jälleen on muistettava, että piiras saattaa paistua myös nopeammin ja/tai hitaammin. Paistoaika riippuu monesta muuttuvasta tekijästä. Valmis piiras näyttää tältä:

Taikinareunat ovat saaneet väriä ja täyteen pinta on karamellia.

Piiraan voi koristella haluamallaan tavalla. Tämä kanelikerma kruunaa täydellisen omenapiirakan maun. Pyydämme huomioimaan, että kermaa ei sitten kannata pursotella juuri uunista otetun piiraan päälle, vaan suosittelemme parin tunnin jäähdyttelyaikaa. Kanelikerma sopii kyllä mausteeksi muuten vain uuninlämpimän piirakan kanssa.

Marjainen tuplasuklaakakku

Ja bloggaajan lomailu sen kun jatkuu! ;) Mutta on ollut niin ihana kesä ja loma, että oon eläny hyvin fiilispohjalta, tekemättä juuri mitään suunnitelmia ja stressaamatta mistään. Tämän kesän motto onkin: Jos tänään ei ehdi, huomenna on uusi päivä! ;) Mukava huomata, että blogin hiljaiselo ei ole karsinut lukijoita, vaan teitä on tullut pari lisää! <3  Kakkuja olen kuitenkin ehtinyt tehdä kesän aikana ja tässäpä yksi kesäjuhlien kakku. 

Pohjan ohje on lainattu ihan suoraan Kinuskikissan blogista, sillä se on aivan loistava ohje! Mahtavaa tässä ohjeessa on maun lisäksi se, että tämä on niin nopea tehdä. Ei tarvitse vatkata ikuisuutta munia ja sokeria vaahdoksi.

Pohja:

150 g voita tai margariinia
3 ½ dl sokeria

3 munaa

2 dl vehnäjauhoja
1 ½ dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta
¾ tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 ½ dl tummaa kaakaojauhetta
3 dl kädenlämpöistä maitoa

Sekoita keskenään ensin voi ja sokeri. Kaikissa ohjeissa kehoitetaan sekoittamaan voi ja sokeri "vaahdoksi", mutta eipä sitä mun asteikolla voi kyllä vaahdoksi sanoa vaikka sekoittaisi kuinka! Joten riittäköön ohjeeksi, että voi ja sokeri sekoitetaan tasaiseksi "tahnaksi." ;) Mittaa toiseen kulhoon kuivat aineet.

Lisää vielä voisokeriseokseen munat yksitellen ja sekoita välillä. Jauhot ja maito lisätään mukaan vuorotellen, pienissä erissä aloittaen jauhoilla. Tuon maitomäärän suhteen kannattaa olla tarkkana, sillä toisinaan vaikuttaa siltä, että tuo ohjeessa mainittu 3 dl on vähän liikaa. Jos taikina tuntuu menevän liian juoksevaksi, jätä loput maidosta lisäämättä.

Paista pohjaa 175:ssa asteessa 50-60 minuuttia.

Tämän pinkin unelman täytteenä oli tuoreita mansikoita sekä valkosuklaavaahtoa. Eli yksinkertaisuudessaan, kermavaahtoon lisättiin sulaa valkosuklaata.

Täytin kakun muualla kuin omassa keittiössäni, ja unohdin pakata kakkutarvikkeisiin vaniljakreemijauheen. Tiesin, että ilman sitä on turha tätä kakkua kuorruttaa, sillä kermavaahdosta ei vain saa tarpeeksi jämäkkää. Mummulan lähellä olevista kaupoista ei vaniljakreemijauhetta löytynyt ja kriisi oli lähellä, kunnes huomasin hyllyssä Blå Bandin vadelmamoussepaketin! 

Sekoitin pussillisen jauhetta kermavaahtoon ja johan tuli jämäkät koristelut! :) Vähempikin varmasti riittää, jos ei halua kuorrutteesta kovin makeaa. Moussejauhe antoi myös ihanan värin vaahtoon. Tätä kikkaa tulen varmasti käyttämään jatkossa myös kakun täytteissä, sillä eri makuvaihtoehtoja löytyi monta!

Pieni kauneusvirhe tuli kakun reunaan kuljetuksessa, mutta eipä se paljon häirinnyt! Koristeena olevat korkokengät eivät ole syötäviä, sillä ne on hankittu supermarketin leluosastolta. ;)

Parempaa vettä! :)

Heipä hei! Kuten olette varmaan huomanneet, tämä bloggaaja on lomaillut ihan huolella. Ollaan reissattu ja nautittu kesästä. :) Olen toki tehnyt kakkujakin, mm. työkaverin häihin. Näin kesäaikaan ajattelin kuitenkin jakaa blogissa ohjeita ja reseptejä grillailuun! Aloitetaan kesäherkkujen sarja vesivinkillä. ;)

Pilko kannuun mansikoita, laita joukkoon jääpaloja ja mintun lehtiä. Sekoittele ja laita kannu hetkeksi jääkaappiin.

Täytä sitten kannu joko ihan vaan hanavedellä tai kivennäisvedellä. Mun suosikki on San Pellegrino. Lisää vielä jääpaloja juuri ennen tarjolle laittoa. Voin kertoa, että tämä vesi katoaa kannusta nopeasti! :)

Mansikkaunelma

Tätä tilauskakkua oli ihan huippukiva tehdä! Sain ulkonäön suhteen vapaat kädet, ainoastaan täytteeksi toivottiin jotain valkosuklaista. Tästä tulikin kakku, johon olin pitkästä aikaa oikeasti hyvin tyytyväinen! Tuo tanssijan kuva kakun päällä olisi voinut onnistua paremmin, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan kivan näköinen. Kakussa on tanssijan kuva siitä syystä, että kakku tilattiin showtanssin sm-kisojen pronssimitalin johdosta! :)

Kakun sisältä löytyy reilu kerros mansikkaa. Ensin ohuelti mansikkamarmeladia ja siinä päällä vielä viipaloituna tuoreita mansikoita.

Mansikkakerroksen päälle levitin kermavaahtoa. Toinen kerros sisältää mansikkamarmeladin ja kermavaahdon lisäksi raastettua valkosuklaata. Eli suklaata ei aina tarvitse sulattaa kermavaahdon sekaan, vaan se maistuu huippuhyvältä myös raastettuna kerrosten väliin. :) Näistä kuvista sitä ei taida nähdä, mutta kakun ylin ja alin kerros ovat tummista kakkupohjista tehtyjä ja keskimmäinen kerros on vaalea.

Kakun pinta on valmista sokerimassaa, johon hahmottelin tanssijan kuvan. Piirsin tanssijan ensin leivinpaperille ja koitin painaa tanssijan ääriviivoja sokerimassan pintaan kynällä leivinpaperin läpi. En siis piirtänyt kynällä kakkuun, vaan väissä oli koko ajan paperi! :D Kovin hyvin ei jälki jäänyt massan pintaan, koska olin jo siirtänyt sokerimassakerroksen kakun päälle. Olisi ehkä pitänyt piirtää ääriviivat silloin, kun sokerimassa oli vielä kaulittuna pöydällä. Siispä leikkasin tanssijan irti leivinpaperista ja suihkutin ääriviivat kakun pintaan elintavikesprayllä.

Tuo spray auttoi todella hyvin hahmottamaan viivojen paikat, jolloin ne oli helppo värittää sulatetulla suklaalla.

Kermapursotuksilla tehtyjen pikkukukkien keskellä on Meiran suklaarakeita.

Tanssijan ääriviivoja sävytin vielä hieman kultaisella tomuvärillä.

Puheenvuoro suomalaisen ruuan puolesta

Tämä on aihe, josta tulen varmasti vauhkoamaan kerran jos toisenkin. Kaikenlaiset myrkkykurkkujen tapaukset ynnä muut toivottavasti herättelevät meitä kaikkia miettimään tarkemmin, että mitä sieltä lähikaupasta oikein ostetaan ruuaksi.

Minulla on ollut jo teini-iästä saakka se periaate, että kaupasta ostetaan ensisijaisesti suomalaisia tuotteita ja siitä pidän kiinni edelleen. Onneksi luomutuotteet ovat lisääntyneet kauppojen hyllyillä ja niitä ostetaankin meidän kotiin joka kauppareissulla. Luomutuotteiden hinnat ovat kalliimpia, mutta periaatteenamme on ollut myös se, että ruuasta ei tingitä, vaan sitten säästetään jostain muualta, jos tarve vaatii.

Kun ostat kaupasta jonkin uuden tuotteen, katsotko ennen ostamista sen sisältämät ainesosat? Tai tiedätkö mitä päivittäin käyttämäsi elintarvikkeet sisältävät? Seuraavalla kauppareissulla katsopa huviksesi mitä sisältää esimerkiksi Valion Ruoka 5% "kerma" ja Luomu ruokakerma. Itse kauhistuin viime viikolla, kun olin ostanut Snellmannin kalkkunaleikettä. Viimeistä ohuen ohutta viipaletta syödessäni vasta katsoin tarkemmin tuoteselostetta, jossa kerrottiin, että kalkkuna oli tuotu Brasiliasta! Jatkossa jää tällaiset "lähiruuat" kaupan hyllylle. Hyvin osaa myös "Herra Snellmann Pietarsaaresta" johtaa harhaan markkinoinnillaan, jos ei ole kuluttajana tarkkana.

Myös mansikoita löytyy taas kaupoista! Mutta kertokaa joku mulle miten voi olla mahdollista ostaa iso rasia Espanjasta tuotuja mansikoita alle kolmella eurolla, kun sama määrä alle sadan kilometrin päässä tuotettuja suomalaisia mansikoita maksaa yli kolme kertaa enemmän? Onko tässä mitään järkeä?

Harmittavan usein kuulee hyvin negatiivissävytteisiä keskusteluja Suomen maataloudesta. Useimmiten puhe kääntyy viljelijöiden ja tuottajien saamiin tukiin. En voi käsittää miksi näitä tukia kadehditaan! Vai onko se kateutta? Ymmärtävätkö nämä tukien poistamista vaativat, että he todellakin sahaavat omaa oksaansa? Faktahan on se, että ei niillä tuilla pääse kukaan rikastumaan eikä tekemään etelänmatkoja EU:n piikkiin. Jos haluaa olla riippuvainen ulkomailta tuodusta ruuasta, niin sittenhän se tukien ja kotimaisen maatalouden mollaaminen sopii mainiosti.

Jos haluat syödä kotimaista ruokaa, osta kotimaista. Jos haluat syödä tarkassa valvonnassa tuotettua ruokaa, osta luomua. Sitä meille kaupoissa myydään, mitä me päivittäin hyllyistä ostamme. Niin yksinkertaista se on.