Macarons!

Löysin pitkän tutkiskelun jälkeen niin idioottivarman reseptin, että johan onnistui macaronsien teko! Tosin jouduin antamaan hieman periksi siitä periaatteesta, että respetejä ei tarvitse niin orjallisesti noudattaa. Näiden leivosten kohdalla tein kaiken grammalleen niin kuin pitikin. Ja siitä syystä jouduin mennä nöyränä tyttönä ostamaan keittiövaa'an Clas Ohlsonilta. En ole vielä tähän mennessä sellaista omistanut. Reseptejä ja ihmisten leivontakokemuksia lukiessani tajusin pudonneeni juuri siihen pahimpaan kuoppaan, johon näitä leivoksia tehdessä voi pudota. Eli ei saa sekoittaa väärässä kohtaa. :D

Löysin kolme eri reseptiä macaronsien tekoon ja tämä tuntui kaikkein parhaimmalta:

Macarons-pohja:

100g munan valkuaisia (n.3 kpl)

50g sokeria

200g tomusokeria

110g mantelijauhetta

elintarvikevärejä

Täyte:

2dl kuohukermaa

1 rkl sokeria

1 rkl vaniljakreemijauhetta

1 rkl lemon curd -tahnaa /

2 rkl mansikkamarmeladia

Tällä ohjeella tulee noin 25-30 leivosta.

Erottele valkuaiset muutamaa tuntia ennen leivosten tekoa ja jätä ne huoneenlämpöön. Aloita macaronsien teko valmistamalla manteli-sokerijauho. Mantelit voi jauhaa myös itse, mutta minä käytin valmista mantelijauhetta. Laita jauhe ja tomusokeri tehosekoittimeen ja sekoita ne hienoksi jauhoksi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun se pysyy juuri ja juuri kulhon pohjassa kulhoa käänneltäessä. Lisää sitten joukkoon sokeri 4-5 erässä ja vatkaa koko ajan. Älä vatkaa vaahtoa ihan viimeiseen asti kovaksi, kuten tavallista marenkia tehdessä.

Ja sitten seuraa se hermoja raastava vaihe ja mahdollisuus pilata koko taikina. :P Manteli-sokerijauho lisätään vaahtoon siivilöiden se muutamassa osassa. Vaahtoa ei saa sekoittaa vaan jauho on käänneltävä vaahdon sekaan nuolijalla varo-varovasti! Jos tässä kohdin innostuu sekoittelemaan liikaa, taikina menee vetiseksi ja se on silloin käyttökelvoton.

Jos haluat värjätä taikinan, kannattaa käyttää tomuvärejä nestemäisten sijaan ja lisätä väri yhdessä manteli-sokerijauhon kanssa. Itse halusin väkitukkona pohojalaasena tehdä macaronsit kahdella eri värillä, joten jouduin laittamaan värit vasta jauhon sekoittamisen jälkeen. Jaoin taikinan kahteen osaan ja ripottelin värit sekaan. Vihreä tomuväri on sekoitettu sinisestä ja kullanvärisestä tomusta.

Kaada taikina pakastuspussiin ja leikkaa kulmaan noin sentin levyinen aukko. Pursota taikinaa leivinpaperin päälle pieniksi napeiksi. Taikinanapit saavat olla kooltaan aika lailla kahden euron kolikon kokoisia. Taikina paisuu jonkin verran uunissa. Napeista saa helpommin tasaisen pyöreitä, kun pitää pursotuspussia koko ajan mahdollisimman lähellä leivinpaperin pintaa.

Jätä taikinanapit odottelemaan huoneenlämpöön vähintään 40 minuutin ajaksi. Nappien pinnan täytyy kuivua, jotta saataisiin aikaan ns. pitsireunus. Ilmeisesti itse sekoittelin kuitenkin tuota punaista taikinaa hieman liikaa, sillä siitä tuli aavistuksen liian löysää.

Paista taikinanappeja uunin keskitasolla 150 asteessa 8-12 minuuttia. Paistoaikaan vaikuttaa nappien koko. Punaisia nappeja paistoin 11 minuuttia ja vihreitä 9 ja molempia taisin paistaa aavistuksen liikaa. Anna nappien jäähtyä muutaman minuutin ajan ja irroita ne sitten leivinpaperista. Itse laitoin ne hetkeksi ylösalaisin odottamaan täytettä.

Etsi napeista saman kokoiset parit ja täytä mielesi mukaisella täytteellä! :)

Näiden macaronsien täytteenä on vaahdotettua kuohukermaa, jonka jaoin kahteen osaan. Vihreisiin macaronseihin laitoin kerman sekaan 1 ruokalusikallisen lemon curd tahnaa. Punaisiin lisäsin kerman joukkoon 2rkl mansikkamarmeladia. Myös täytteet on värjätty elintarvikevärillä.

Macarons gone bad...

Keräsin pitkään rohkeutta näiden leivosten tekemiseen. Näköjään ihan syystä. Mä inhoan epäonnistumista!! Mutta lohdutan itseäni sillä tiedolla, että Australian Master Chef -finalistitkaan ei osanneet tehdä näitä. Luultavasti näistä pikku ranskalaisleivoksista tulee mulle pakkomielle aina siihen saakka, että saan ne onnistumaan.

Näistä aineksista olisi pitänyt tulla ihania marenkileivoksia. Sokeria, vettä, valkuaisia, tomusokeria ja mantelijauhoja.

Mutta niistä tuli epämääräisiä möykkyjä. Jotka tosin maistuivat hyvältä!

Ja tältähän niiden pitäisi näyttää:

                                 

Vielä mä teen nämä onnistuneesti. Stay tuned...

Vinkkejä otetaan vastaan.... : P

Kakkupohja uuninpellillä

Tällä ohjeella tein pohjan valkosuklaiseen kerroskakkuun ja samalla ohjeella aion tehdä myös pääsiäiskakun hieman myöhemmin. ;) Pahoittelut Annalle, että tämä ohje tulee blogiin vasta nyt. Hyvä kuitenkin, että soitit ja sait reseptin puhelimitse! :)

4 munaa
2dl sokeria

1dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1 1/2tl leivinjauhetta
(Jos haluat tumman pohjan,
lisää 2-3 rkl kaakaojauhetta.)

Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Jos teet taikinan kaksinkertaisena, kannattaa leivinpapereita laittaa kaksi. Tällä ohjeella tehtyä kakkupohjaa ei voi leikata samoin kuin tavallista sokerikakkupohjaa, koska pohjasta tulee tosi pehmeä. Mutta samasta syystä se ei välttämättä leikkaamista kaipaakaan! Kunhan vaan muistaa kostuttaa pohjan hyvin.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun pinnassa pysyy hetken aikaa vatkaimella tehty kahdeksikko.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahtoon siivilän läpi.

Kaada taikina uuninpelille ja kopauta peltiä muutaman kerran pöydän pintaan, jotta ilmakuplat nousevat pois.

Levitä taikina tasaisesti pellille.

Paista kakkupohjaa 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Tai niin kauan, kunnes pinta on ruskea. Laita pöydälle leivinpaperi, ja ripottele sen päälle sokeria kakkupohjan kumoamista varten.

Kippaa paistunut kakkupohja sokeripaperin päälle ja irroita leivinpaperi.

Jos tosiaan haluaa tumman kakkupohjan, kannattaa käyttää esimerkiksi Van Houten -merkkistä kaakaojauhetta tai jotain muuta tummempaa jauhetta. Tähän pohjaan on käytetty  2 ruokalusikallista Oboy-jauhetta ja se ei kyllä näy missään!

Karkkirasian ohje!

Marianne-toffeissa käyttämäni rasian ohje on lisätty välilehteen "Askarteluohjeet"!   :)

Vaahtokarkki-brownie

Tämän kakun nimi olisi myös voinut olla "Kaikki loput". Mutta se ei ehkä olisi ollut niin houkutteleva. ;) Vaahtokarkki-brownie syntyi siis leivontakaapin inventaarion yhteydessä ja käytin siihen kaapista löytyneitä aineksia. Löysin uudenmerkkisiä vaahtokarkkeja kauppareissulta ja halusin kokeilla niitä leivontaan. Valitettvasti nämä vaahtokarkit ei kyllä pääse mun vakiokäyttöön. En oikein tykännyt niiden koostumuksesta ja makukin oli aika mitäänsanomaton Haribon omiin verrattuna. Mutta itse brownie-pohja ainakin oli huippuhyvää!

125g voita

50g tummaa suklaata
1dl Marianne-rouhetta

2dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1/4tl suolaa
2 munaa
2 1/2dl vennäjauhoja
vaahtokarkkeja
(Mieluiten Haribon.)


Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon suklaa, marianne-rouhe, sokeri, vaniljasokeri ja suola. Jäähdyttele seosta hetki ennen kananmunien lisäämistä. Munakas-brownie ei ehkä olis yhtä hyvää. :) Sillä aikaa kun seos jäähtyy, voit leikata vaahtokarkkeja pienemmiksi paloiksi. Kakkuvuoan pohjalle voi laittaa leivinpaperin tai vuoan voi käsitellä voilla ja kaakaojauholla.

Sekoita taikinaan kananmunat ja sitten venhäjauhot. Kaada taikina vuokaan ja painele taikinan sisään vaahtokarkin paloja. Paista brownie 175 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Paistoaika vaihtelee taas hurjasti riippuen uunista ja kakkuvuoan koosta.

Tässä kakussa käytin Citymarketista ostettuja Rocky Mountain -vaahtokarkkeja ja tosiaan jouduin pettymään. Haribot on paljon paremman makuisia.

Kokeile brownien kypsyyttä puutikulla. On ihan makuasia, että  kuinka "mutaiseksi" kakun sisuksen haluaa jättää. Kun pohja on lähestulkoon kypsä, laita kakun pinnalle puolikkaita vaahtokarkkeja ja laita kakku takaisin uuniin.

Ota kakku pois uunista, kun vaahtokarkit ovat sulaneet ja pinta on saanut hieman väriä.

Levitä sulaneet vaahtokarkit tasaisesti kakun päälle veteen kostutetulla veitsellä ja ripottele päälle suklaarakeita.

Tämä kakku on ehdottomasti parasta heti uunista otettuna. Jäähtyessään ainakin nämä vaahtokarkit menivät toooosi venyväksi ja sitkeäksi. Oltuaan yön yli jääkaapissa, kakusta sai leikattua tosi siistejä leivospaloja ja pienen kuumennuksen jälkeen vaahtokarkki oli pehmeää.

Sokerikukkatehdas! Osa II

Sokerikukkatehtaassa tuotettiin seuraavaksi ruusuja! Kokeilin tehdä ruusuja samalla kaavalla myös kaulittavasta suklaakuorrutteesta ja niiden tekeminen olikin paljon helpompaa. Suklaamassa ei halkeillut niinkuin sokerimassa. Lopussa myös pari kuvaa siitä, mihin sokerikukkatehtaan tuotteet lopulta päätyivät. ;)

Värjää sokerimassa halutun väriseksi ja kauli tomusokerin avulla siitä ohut levy. Ota levystä sydänmuotilla terälehtiä ruusuja varten.

Osa terälehdistä kannattaa halkaista veitsellä kahtia.

Muotoile terälehtien reunat ja painele pyöreä yläosa litteämmäksi niin, etteivät muotin jäljet näy.

Kääri yksi iso terälehti rullaksi.

Pyörittele sen ympärille lisää terälehtiä. Osat saa pysymään paremmin kiinni toisissaan, kun kostuttaa terälehden pintaa hieman vedellä.

Leikkaa ruusun alaosasta ylimääräiset sokerimassat pois ja laita kuivumaan foliokuppiin.

Valmiin ruusun voi koristella sprayllä tai tomuvärillä. Terälehdet voi värjätä jo myös ennen ruusun kasaamista.

Kolmas kukkamalli syntyy samaa muottia käyttäen, kuin sokerikukkatehtaan osassa I. Yhtä kukkaa varten tarvitset kaksi osaa. Leikkaa toisen kukan joka toinen terälehti irti ja laita kuivumaan niin pieneen foliokuppiin, että terälehdet osoittavat suoraan ylöspäin.

Liimaa sokerkuorrutteella kukat yhteen.

Tämä kukka vaatii jo hieman enemmän näpertelyä. Sokerimassaan on laitettu pitkät strösselit ja niiden päihin on vielä liimattu nonparellit.

Valmistin kukkien ohella myös rusetin valkosuklaakuorrutteesta. Myös rusetin kuivatuksessa voi käyttää apuna foliota.

Ja sitten kuvia siitä, mihin nämä kaikki pienet näpertelyt laitettiin!

Alkuperäinen visioni kukkakorista ei ihan toteutunut, sillä kakku olikin niin suuri, että kukkia ei ollut riittävästi. Myös korin reunat oli tarkoitus tehdä eri tyllaa käyttäen, mutta aika ( ja päiväunia kaipaava vauva ) ei antanut myöten. Seuraavalla kerralla sitten onnistuneempi! :)

Sokerikukkatehdas! Osa I

Sain viikonlopuksi niin hauskalta kuulostavan kakkutilauksen, että en todellakaan voinut kieltäytyä! :) Ja siihen liittyen Ennun keittiö muuttui loppuviikon ajaksi sokerikukkatehtaaksi. Tässä tarinaa tehtaan toiminnasta, osa I. ;)

Tämmöinen kukkatehtailu on loistava tilaisuus päästä eroon sokerimassan, nonparellien ja sokerikuorrutteen jämistä. Tosi pienestäkin sokerimassan palasta saa hurjan määrän kukkia! Löysin kaapista vain valkoista sokerimassaa, mutta se tilannehan korjautui jääkaapissa olevilla elintarvikeväreillä. Tee sokerimassasta pieni "kuppi" ja tiputa siihen väriä. Kannattaa varata myös tomusokeri lähettyville, sillä väri tekee sokerimassasta supertahmeaa. Painele sormin väri tasaiseksi sokerimassaan ja lisää joukkoon tarpeen mukaan tomusokeria.

Tomusokeria saa laittaa sen verran, että massa on taas helppo työstää eikä tartu käsiin.

Ja kuvataiteesta tutut väriopin säännöt pätevät myös leivonnassa! ;) 

Kauli sokerimassasta tomusokeria apuna käyttäen ohut levy ja irroita siitä kukkia muotilla. Laita sitten kukat kuivumaan folion päälle. Kukan keskelle voi painaa pienen kolon, joka myös kohottaa terälehtiä ylemmäs.

Jos kukista haluaa vielä "elävämmän" näköisiä. ne voi laittaa kuivumaan foliokuppiin. Näitä kukkienkuivatuskuppeja myydään ihan erikseenkin, mutta tosi helppo ne on itsekin tehdä! Taittele folio kaksinkerroin ja painele se mittakupin pohjalla oikeaan muotoon. Desin mitalla saa avonaisempia ja ruokalusikan mittaa käyttämällä suljetumpia kukkia. 

Laita sokerikukka kippoon ja irroita folio muotista.

Kukista saa vielä oikeamman näköisiä, kun laittaa keskiosaan tomuväriä siveltimellä.

Jos tomuväriä ei saa asettumaan oikein nätisti ja tasaisesti, voi kukan päälle laittaa elintarvikesprayta. Sillä saa pienet virheet anteeksi. ;)

Laita kukan keskelle valmista kaupan sokerikuorrutetta.

Paina kuorrutteen keskelle sokerihelmi. Sokerikuorrutteen voi jättää helmen ympärille osaksi kukkaa tai sen voi peittää pienillä nonparelleillä.

Kaada nonparellejä kukan keskelle, painele ne kiinni sokerikuorrutteeseen ja kippaa ylimääräiset pois.

Kas näin!

Tomuväriä voi laittaa myös sprayn päälle.

Ja tomuvärillä voi sävyttää jo kiinni liimattuja nonparelleja. Vaihtoehtoja on lähes rajattomasti! Kaikkien pienimpiä kukkia ei välttämättä tarvitse kuivattaa kipoissa, vaan ne on ihan nättejä sellaisenaan.

Sokerikukkatehdas jatkaa toimintaansa seuraavaksi ruusujentuotantolinjalla! ;)